Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen urasuunnittelussa
Mitä OSTU tarkoittaa?
Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (OSTU) tarkoittaa opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen kartoittamista ja sen vertaamista tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Tarkoituksena on huomioida opiskelijan lähtötaso ja ohjata hänet oppimaan vain sellaisia asioita, joita hän ei jo ennestään osaa. Näin vältetään päällekkäisyyksiä ja toivottavasti myös lyhenneetään opiskeluaikaa. Lue täältä lisää ostu-prosessista.
Osaaminen tunnistetaan usein erilaisten (opiskelu-, työ- tai osallistumis-) todistusten perusteella. Esimerkiksi lukion tai toisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneelta opiskelijalta tunnustetaan yleensä suurin osa yhteisistä tutkinnon osista. Opiskelijalla voi kuitenkin olla paljon hyödyllistä osaamista, josta ei ole todistuksia. Sitä voi kertyä esim. harrastuksista (vaikkapa partiotoiminta), kodin ja perheen kautta (esim. työskenteleminen perheen maatilalla) tai vapaaehtoistyössä (esim. talkootyöt urheilukilpailuissa).
OSTU opintojen suunnittelussa
Suppeimmillaan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan tuomista todistuksista ruksataan sopivat kurssit ja katsotaan, mihin opintoihin opiskelijan ei tarvitse osallistua. Tämän lisäksi pitää tietysti huolehtia, ettei opiskelijalle tule ostujen vuoksi liikaa tyhjiä päiviä tai hyppytunteja. Mitä ja miten hän voi opiskella tunnustetuista opinnoista säästyvällä ajalla?
OSTU -keskustelu antaa opettajalle/ohjaajalle myös paljon tietoa opiskelijan taidoista, taipumuksista ja kiinnostuksen kohteista. Opiskelijan lempiaineet näkee usein vanhojen koulutodistusten parhaista arvosanoista. Työtodistuksissa on voitu avata, missä opiskelija on erityisen taitava. Entä mitkä asiat ovat hänestä tuntuneet vaikeilta? Paitsi vahvuudet, myös mahdolliset tuen tarpeet voivat löytyä työ- ja opiskelukokemusten kautta. Tätä tietoa voi hyödyntää esim. valinnaisten tutkinnon osien tai opiskelutapojen suunnittelussa. Ensimmäisessä HOKS -keskustelussa ei tietenkään lyödä koko oppimispolkua lukkoon, mutta moni ajatus lähtee jo itämään. KV-vaihto kielinerolle? Työelämäpainotteinen oppimispolku autotallissa viihtyvälle? Lisätukea matikkaa inhonneelle?
Muualla kuin oppilaitoksissa tai työpaikalla hankittu osaaminen on myös kiinnostavaa tai arvokasta. Sitä ei yleensä voi suoraan tunnustaa, mutta tarvittaessa opiskelijan voi ohjata vaikka suoraan näyttöön. Tätä osaamista on usein vähän hankalampi saada esiin. Opiskelija saattaa esim. jättää kertomatta sellaisista taidoista tai harrastuksista, jotka eivät hänen mielestään liity uuteen alaan. Opiskelija ei myöskään ehkä huomaa, että eri kontekstissa opittua taitoa voisi hyödyntää töissä. Esim. nuori on voinut pelata konsolipelejä netissä vuosien ajan ja hankkia sujuvan englannin kielitaidon. Yllättäen se voi olla suuri etu myös opinnoissa ja työelämässä.