Urasuunnittelu on tulevaisuuden kansalaistaito

Mitä urasuunnittelu on?

Sana "ura" tuo monelle mieleen nousujohtoisen, jopa pyrkyrimäisen uran, jota rakentaa kunnianhimoinen ja lahjakas uraohjus. Urasuunnittelu voi tuntua kaukaiselta asialta etenkin silloin, jos opiskelija on vasta pyrkimässä ensimmäistä kertaa työelämään. Urasuunnittelu on kuitenkin ihan arkista puuhaa, omiin mahdollisuuksiin ja voimavaroihin tutustumista, tulevaisuuden pohtimista, välitavoitteiden asettamista ja järkevien valintojen tekemistä. Urasuunnittelu auttaa varautumaan omalla työuralla vastaan tuleviin siirtymiin ja valintatilanteisiin - esimerkiksi työpaikan etsimiseen, uralla etenemiseen tai opiskelemaan lähtemiseen. 

Urasuunnittelua voi oppia ja opettaa. Urasuunnittelussa tarvittavia taitoja ovat mm. alla olevassa kuvassa näkyvät, TESSU -hankkeessa mallinnetut taidot. 

Itsetuntemus luo urasuunnittelulle pohjan ja perustan. Nuoren tieto omista ominaisuuksista, luonteenpiirteistä, osaamisesta, taidoista, kiinnostuksista ja arvoista auttavat ja motivoivat tarttumaan uusiin haasteisiin ja työskentelemään tavoitteiden saavuttamiseksi. Uraohjauksessa ohjaajan tehtävänä on tukea asiakkaan itsetuntemuksen reflektiota. Ohjaajana on tärkeää auttaa nuorta tunnistamaan asioita, joista hän pitää (kiinnostukset), missä hän on hyvä (taidot) ja mihin suuntaan hän haluaa ammattilaisena kehittyä (ammatilliset pyrkimykset) sekä millaisia tuntemuksia uusi tilanne tai mahdollisuus herättää (tunteet vastaavissa aikaisemmissa tilanteissa).

Nuori joutuu tekemään omaan koulutus- ja ammattiuraansa liittyen useita valintoja. Valinnat liittyvät esimerkiksi opiskeltaviin sisältöihin, koulutus- ja työpaikkoihin ja paikkakuntakysymyksiin.  Koulutus-, ammatti- ja ennakointitieto on usein hajallaan eri lähteissä ja jo pelkästään tiedon etsintään, hakemiseen ja tiedon ymmärtämiseen nuori saattaa tarvita tukea.

Valintojen tekeminen vaatii myös päätöksentekotaitoja: taitoa arvioida ja jäsentää mahdollisuuksia, tunnistaa omiin arvoihin, kiinnostukseen ja kykyihin sopivia vaihtoehtoja sekä lopulta taitoa toimeenpanna ja arvioida tehtyjä päätöksiä. Näiden taitojen vahvistaminen edellyttää ohjaajalta myös tietoa päätöksentekotaidoista sekä siitä, miten ohjaajana voisi olla tukemassa päätöksenteon prosessia tai päätöksentekotaitojen arviointia.

Päätöksentekotaitojen arviointi edellyttää taitoa suunnitella, tarkkailla ja arvioida omia kognitiivisia prosesseja. Miten päätös lopulta syntyi, miten toimin? Millaisia taitoja siihen tarvittiin? Mitä olivat vahvuuteni tässä, entä heikkouteni? Nämä pohdinnat sekä edellyttävät että kehittävät nuoren metakognitiivisia taitoja (esimerkkeinä itsesäätely, itsearviointitaidot, minäpystyvyys ja resilienssi). Metakognitiiviset taidot auttavat vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamisessa ja käyttöönotossa sekä kyvyssä kohdata muutoksia niihin sopeutuen ja toimijuus säilyttäen.

Asiakkaan päätöksenteon taustalla on usein vaikuttamassa paitsi itseen niin myös omaan elämänkenttään liittyvät asiat, kuten “merkittävät toiset” eli läheiset ihmissuhteet, terveys ja hyvinvointi, taloudelliset asiat sekä toimintakyky, vapaa-aika ja harrastukset ja elämänarvot yleensäkin.

Yhteiskunnan ja työelämän viitekehyksessä tarkasteltuna asiakkaan työhön ja koulutukseen liittyviä päätöksiä tuettaessa tulee ottaa huomioon nopeasti muuttuvan työelämän erilaiset muutostrendit ja niiden mukanaan tuomat työelämän osin uudenlaiset osaamisvaatimukset. Yksilön työllistyvyyteen ovat vaikuttamassa yksilöllisten tekijöiden (osaaminen, työkokemus..) lisäksi myös ulkoiset tekijät kuten esimerkiksi alan tai alueen työllisyystilanne (Kasurinen 2013).

Sattumalla viittaamme BASIC-mallissa suunnitellun sattuman teoriaan (Kuurila 2014; Savickas ym. 2009). Elämä on enemmän tai vähemmän sattumanvaraista, samoin työelämä on epävarmaa ja ennustamatonta. Uraohjauksella voidaan rohkaista ja tukea asiakasta tutkimaan mahdollisuuksia avoimella ja myös valmistautuneella mielellä. Näin ohjattavaa autetaan samalla tunnistamaan oman elämänsä sattumia ja arvioimaan niiden merkitystä.

(Urataitojen kuvaus lainattu artikkelista Hänninen, P., Kauppila, P., Leppänen, A., Mäkinen, S. ja Pasanen, M. (2019): Urataidoilla eteenpäin! – uraohjaus Ohjaamossa. Elinkäisen ohjauksen verkkolehti, JAMK.)

Millainen on tulevaisuuden työelämä?

Mitä on uusi työ?

Työn tekemisen tavat ja koko käsitys työstä on muuttumassa. Puhutaan ns. uudesta työstä, johon liittyy:

• palvelu- ja tietotyövaltaistuminen
• verkottuminen
• toimintatapojen joustavoituminen
• epätyypillisten työn muotojen yleistyminen
• kansainvälistyminen
• globalisaatio
• väestön ikääntyminen

Suomessa palvelusektori on kasvussa, ja suuntaus on yhteiskunnan tuottamista palveluista kohti kilpailuyhteiskuntaa, jossa toimintoja ulkoistetaan ja kilpailutetaan (tilaaja-tuottajamalli). Kilpailuyhteiskunnassa esimerkiksi koulutuksen kautta hankittu perinteinen ammattitaito tai kädentaito ei enää riitäkään, vaan on osattava pukea omat kyvyt tuotteeksi, jolle löytyy kysyntää ja asiakkaita. Kun työ muuttuu monilla aloilla projektiluonteiseksi ja oma osaaminen on myytävä työnantajille kerran toisensa jälkeen, osa työnhakijoista voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Kilpailussa pärjäävät etenkin korkeasti koulutetut, osaavat ja innovatiiviset huipputekijät.

Kilpailuyhteiskunnalle on tyypillistä, että riskejä pyritään siirtämään toisille työnantajille ja etenkin työntekijöille itselleen. Tämä näkyy ulkoistamisena, alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttämisenä, irtisanomisherkkyytenä, määräaikaisina ja katkonaisina työsuhteina tai esim. osa-aikatyön lisääntymisenä. Työntekijöiltä edellytetään enemmän joustoa ja jatkuvaa uusien mahdollisuuksien havainnointia.

Työelämän muuttumisesta epävarmemmaksi puhutaan paljon. Jatkuva kokopäivätyö on kuitenkin edelleen selvästi yleisin (2/3 suomalaisista) työn muoto, ja se on jopa lisääntynyt. 1/3 suomalaisista työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa eli esim. yrittäjänä, itsensä työllistäjänä, osa-aikaisena tai nollatuntisopimuksella. Yrittäjien määrä on kasvanut, mutta kasvu on tullut suurimmaksi osaksi itsensä työllistäjistä. Osa työvoimasta on kuitenkin vasten tahtoaan epätyypillisissä työsuhteissa, esim. määrä- tai osa-aikaisina. Epätyypilliset työsuhteet tarkoittavat usein pienituloisuutta ja ”elämän odotushuoneeseen” jäämistä, kunnollisen työn (decent work) odottelua.

Millaiselle osaamiselle tulevaisuudessa on kysyntää?

Tutkija Juha Siltala ennakoi, että tulevaisuudessa on kysyntää

• ei-rutiininomaiselle manuaaliselle työlle (esim. kampaaja, timpuri)
• luovalle informaatiotyölle
• uusien ajatuksien tuottamiselle sekä
• kansainvälisessä kilpailussa pärjäämistä edistävälle työlle

Työelämästä on kadonnut ja katoamassa mm. peruskoulupohjaisia sekä hallinnollisten esimiehien työpaikkoja. Nykyiselle työelämälle on tyypillistä, että erityisasiantuntijat toimivat ilman alaisia – asioita johtaen.

Tulevaisuuden työelämään ja työn tarjontaan vaikuttavat ns. megatrendit, joita ovat:

• globalisaatio
• digitalisaatio
• kestävyyskriisi ja ilmastonmuutos
• kaupungistuminen
• väestörakenteen muutos

Vaikuttaa myös todennäköiseltä, että tulevaisuudessa

• Etätyön merkitys kasvaa
• Tutkintojen suorittamisen merkitys vähenee
• Ilmastonmuutos voi tehdä Suomesta suositun matkailumaan
• Yksityisautoilu vähenee
• Ihmiset kokoavat toimeentulonsa useasta eri lähteestä, esim. yhdistävät palkkatyötä ja yrittäjyyttä
• Kielitaito ja kansainvälisyys ovat yhä tärkeämpiä
• Robotisaatio ja digitalisoituminen vähentävät tuotannon työtehtäviä ja lisäävät palvelualojen, työnjohdon ja asiantuntijatehtävien työpaikkoja
• 3D -tulostus ja älykkäät sensorit esim. vaatteissa muuttavat monia töitä
• Yhteistyökyky, itsensä johtaminen, ongelmanratkaisu ja tunnetaidot nousevat tärkeimmiksi työelämätaidoiksi

Lue lisää työelämän muutoksista ja tulevaisuuden työelämästä: 

 Mitä nämä muutokset merkitsevät omalla alallasi?